Levyarvio: Emil & The Ecstatics


EMIL & THE ECSTATICS – Ballad Of The Doright Man
(Puffer Productions PP-002EP)

”Ballad Of The Doright Man” on Emil & The Ecstaticsin seitsemäs levy. Niiden lisäksi solisti Emil Arvidssonilta on ilmestynyt kaksi levyä The Young Guns -yhtyeen kanssa 2000-luvun alussa. Näistä aikaisemmista äänitteistä voi lukea vaikkapa Blues Newsista, josta löytyy peräti seitsemän arviota.

Uutuusalbumi on tuttua Ecstaticsia. Bändin musiikkia hallitsee Emilin laulu sekä miehen tutun tyylikäs kitarointi, johon Johan Bendrikin Hammond heittää pieniä lurituksiaan sekaan. Kvartetin täydentävät luottobasisti Mats Hammarlöf sekä rumpali Daniel Olsson.

Sven Zetterbergin poismeno jätti valtavan musiikillisen tyhjiön Ruotsin bluesmaailmaan. Emil & The Ecstatics on yksi yhtyeistä, joka on parhaansa mukaan ollut täyttämässä aukkoa, kuten uuden esim. uutuusjulkaisun kappaleista Tears Of Frustation ja Drinkin’ About My Thinkin’ Problem voi ainakin lievästi kuulotella. Mm. levyn nimikappale osoittaa, että Emil osaa käyttää ääntään – ja siinä on sellaista mukavaa soulia, josta itse pidän. Hänen sujuvan tyylikkäästä kitaroinnistaan saadaan nauttia kaikilla kappaleilla. Souls Come Back To Me tuo alkuteemaltaan tyylillisesti mieleen Bobby Radcliffin.

En tiedä, miksi levyllä on vain viisi kappaletta eli kyseessä on miltei vanhan mallin EP. Kyllä niitä mielelläni olisin vähintään saman verran lisääkin kuunnellut.

Jari Kolari
(julkaistu BN-numerossa 1/2023)

Share